Salama välähti useimmin Keltissä ja Oravalassa

Kun nopeusvalvontatolppa lähenee, jarruvalot vilkkuvat monessa autossa, vaikka jono etenee laillista nopeutta. – Autoilijoille on kehittynyt tolpparefleksi.
Kymenlaaksossa kiinteitä nopeusvalvontatolppia on lähinnä pääteiden varrella etenkin pohjoisessa Kymenlaaksossa.
Eteläänkin tolppia on tulossa, sillä Kaakkois-Suomen Ely-keskus valmistelee nopeusvalvontakameroille paikkoja Kotkan Hyväntuulentiellä.
Yksikön päällikkö Timo Karhumäki kertoo, että tolppia ryhdytään asentamaan syksyllä.

Viime vuonna salama välähti tiheimmin valtatie 6:lla Keltissä. Rikesakon tai sakon sai 1 359 autoilijaa, kuten edellisenäkin vuonna. Joka kahdeksas kuljettaja heistä ajoi ylinopeutta yli 20 kilometriä tunnissa ja sai päiväsakkoja.
Kolme kuljettajaa ajoi kameraan yli 120 kilometriä tunnissa 80 kilometrin tuntinopeusrajoitusalueella.
Toiseksi tuottoisin tolppa oli Oravalan eteläinen kamerapiste, jossa mitattiin ylinopeus 1 153 autoilijalle. Joka seitsemännelle sakotetulla lankesi maksettavaksi päiväsakkoja.
Mikkelintiellä Rapojärven valvontapisteestä ylinopeus- tai rikesakkolappu lähetettiin 934:lle auton omistajalle.
Edellisten vuosien sakkorysä Kausalassa valtatie 12:lla on muuttanut autoilijoiden ajotapaa tai nopeuskamera on mitannut nopeuksia aiempaa harvemmin viime vuonna.
Ravilinnan läntinen tolppa välähti vuoden aikana enää 801 kertaa. Vuonna 2015 siinä mitattiin yli 300 ylinopeutta enemmän ja muutama vuosi sitten se oli Suomessa eniten välähtäneiden tolppien Top 10:ssä. Räikeitä yli 30 kilometrin ylinopeuksia kamera ikuisti kuudesti. Niistä kolme autoilijaa ajoi 50 kilometrin tuntinopeusrajoitusalueella yli 90 kilometriä tunnissa.

Kaakkois-Suomen liikenneyksikön komisario Jukka Tylli toteaa nopeusvalvontatolppien selkeästi rauhoittaneen ajonopeuksia.
– Nopeusvalvontatolppa väkisinkin rauhoittaa ajoa. Tietenkin aina jää mahdollisuus, että joku haluaa ajaa ylinopeutta, mutta sitä varten me suoritamme nopeusvalvontaa myös automaattivalvontateillä. Kaikkiaan näyttää siltä, että ajonopeudet laskevat nopeuskameravalvonnan seurauksena, Tylli toteaa.
Hän sanoo havainneensa tien päällä, että myös räikeimmät ylinopeustapaukset ovat vähentyneet ja kehitystä on tapahtunut myönteiseen suuntaan.
– Moni on huomannut, ettei viiden tai kymmenen kilometrin ylinopeus ja ohittelu vaikuta työmatkan etenemiseen, kun voitettu aika on menetetty ensimmäisissä liikennevaloissa. Hyöty on minimaalinen, hän toteaa.

Hannu Helineva

Medialukutaidolla propagandaa vastaan

Professori Tapio Varis esitelmöi propagandan paluusta ja uudesta mediasta maailmanpolitiikassa Pohjois-Kymen Paasikiviseuran luentotilaisuudessa Kouvolan kansalaisopistossa viime viikon tiistaina.
Hän kertoi valeuutisoinnin leviämisestä maailmalla ja siitä, voiko sille tehdä mitään.
Salakuuntelut, älypuhelimet, netin kaikki mahdollisuudet, sosiaalisen median yhä laajenevat kanavat, kaikki tämä on tullut perinteisen tiedonvälityksen rinnalle. Hallitseeko tätä kukaan?
Mukana on valtiollisia toimijoita, kaupallisia, uskonnollisia, rikollisia ja ties mitä muita toimijoita.
Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin vaalissa valeuutiset voittivat muut uutiset.
Kaiken tämän keskellä ihmisillä on tarve erottaa oleellinen ja todenmukainen tieto epäoleellisesta ja selvästi väärästä tiedosta.  – Mikä avuksi?
Professori Varis ei näe muita keinoja kuin kansalaisten medialukutaidon lisäämisen, ja ilmeisesti hän tarkoitti sen ottamista koulujen keskeiseksi opetusaineeksi.
Tämän tyyppinen kansalaiskasvatus on välttämätöntä, jotta etenkin somessa vilkkaimmin liikkuvat nuoret pystyisivät paremmin analysoimaan uutisia ja suojautumaan valeuutisten vaikutteilta.
Luennoitsija luetteli myös melkoisen määrän erilaisia lukuja siitä, miten paljon mikäkin valtio satsaa tiedotusvälineiden käyttöön.
Nykyinen propagandasota ei kuitenkaan ole mitään uutta.
Esimerkiksi viime sotien aikana ja niitä seuranneen kylmän sodan aikana propagandasota eli huippukausiaan. Uutena toimijana kuvioon on tullut mukaan Kiina, joka satsaakin tiedonvälitykseen tällä hetkellä kaikkein eniten.

Ritva Sorvali

Ajatusten ohjaaja

VARTIN KYSYMYKSET Kotkan kaupunginteatterin Puhdistus-näytelmän ohjaajalle Miko Jaakkolalle.

Puhdistus-näytelmän ensi-ilta on Kotkan kaupunginteatterin Naapuri-näyttämöllä huhtikuun 1. päivänä. Mikä Sofi Oksasen tekstissä viehättää?
– Minusta teksti on hyvin kirjoitettu tragedia. Siinä on näyttelijäntyöllisesti paljon tasoja, joihin tarttua. Teksti on hyvin inhimillinen. Siinä ei pyritä kuvaamaan itsetarkoituksellisesti traagisia tapahtumia, vaan millaisia jälkiä tapahtumat jättävät ihmisiin.

Millä metodein saat näyttelijän esittämään roolihahmonsa sisäistä tuskaa?
– Ohjaaja ohjaa pääasiassa näyttelijän ajatusta, sitä miten roolihenkilön ajatus repliikkien alla kulkee. Harjoitustilanteessa pyrimme näyttelijöiden kanssa löytämään yhdessä jokaiselle yksittäiselle repliikille oikean ajatuksen. Jos ajatus on kohdallaan, niin se usein tuottaa myös oikean ilmaisun, sen tuskankin, jos sitä tarvitaan.

Mikä tilanne on ohjaajan näkökulmasta näytelmän huippukohta?
– Näytelmän loppu on traagisuudessaan voimakas ja koskettava, koska näytelmään on kirjoitettu katharsis. Puhdistuksessa se tarkoittaa sitä, että päähenkilö Aliide kohtaa lopussa kipeät muistonsa erittäin tunnevoimaisesti, ja niin, että siitä tulee katsojallekin puhdistava kokemus.

Mitä ominaisuuksia edellytetään hyvältä näyttelijältä?
– Hyvällä näyttelijällä täytyy olla teknisen osaamisen lisäksi sisällään räjähtävää energiaa. Teatteri on kiihdytettyä todellisuutta, ja siksi näytelmien tilanteet ovat usein ristiriitaisia ja voimakkaita. Niissä täytyy salamannopeasti ilmaista isojakin tunteita. Elokuvallisempi sisäinen ilmaisu toimii huonommin teatterinäyttämöillä, joissa ilmaisun täytyy kantaa viimeiseen penkkiriviin saakka. Vahva elämänkokemus ja hyvä ihmistuntemus ovat myös hyvän näyttelijän tunnusmerkkejä.

Millä keinoin saat näyttelijän kyynelehtimään näytelmässä?
– Ohjaajana pyrin näyttämään näyttelijälle tekstistä murtumakohtia ja roolihenkilön kipukohtia, tai sitten kohtia, jotka koskettaa tai liikuttaa roolihenkilöä itseään. On näyttelijästä itsestään kiinni, miten ne kussakin tilanteessa ilmaistaan.

Mikä ohjaamisessa on vaativinta?
– Teatteri lajina perustuu vahvasti empatiaan. Harjoitusprosessissa jokaisen roolihenkilön pään sisään täytyy sukeltaa yhdessä näyttelijöiden kanssa. Joskus se tapahtuu helposti, varsinkin jos roolihenkilön tilanne on itselle tunnistettava, ja se on lähellä omaa elämänkokemusta. Joskus samaistumiseen tarvitsee tehdä enemmän työtä. Silloin täytyy tutkia taustoja, lukea oheiskirjallisuutta ja täytyy etsiä omasta kokemuksesta roolihenkilön kokemusta muistuttavia tilanteita. Katsojan empaattisen samaistumisen edellytys on, että näytelmän tekijät tuntevat kaikki roolihenkilöt läpikotaisin.

Millaisia ohjeita annat ramppikuumeesta kärsivälle näyttelijälle vartissa?
– Muistuttaisin, että se on vaan teatteria. Todellinen maailma on sata kertaa turvattomampi paikka kuin näyttämö.

Hannu Helineva
Puhdistus-näytelmän ensi-ilta, Kotkan kaupunginteatteri, la 1.4.klo 18

Viikon lukijakuva

Jakelureklamaatiot

05/2800 4650 tai 05/2100 5650

(arkisin klo 6.00 – 8.30)

Kaakon Viestinnän varhaisjakelu

 

 

 

Klikkaamalla "Kaupunkilehdet kiitos!" -kuvaa, voit imuroida Sanomalehtien liiton sivulta tekstin postilaatikkoosi tai oviluukkuun, jolloin kotiisi jaetaan vain kaupunkilehti, mutta ei suoramainoksia.